Olen syntynyt keväällä 1961 ja aloitin sepän opinnot vuonna 1982. Ennen vanhaan kutsuttiin takojaksi, kyläsepäksi ym. Jo 30 vuotta on mennyt, mutta yhä tuntuu että on lisää opittavaa.

Maailma on kuin Mandelbrot-ilmiö; jos tutkit sitä läheltä, niin aina vain avautuu uudempi ja uudempi ulottuvuus. Niin, aina vain uusi – sama kuva ei toistu. Minä halusin oppia tuntemaan rautamateriaalin mahdollisuudet, koska raudan työstäminen on tärkeä pohja kulttuurien kehittymiselle. Työkaluja valmistettiin ja valmistetaan takomalla. Työvaiheet ovat yksinkertaisia ja niitä on vain noin 20-25 erilaista. Variaatioita on sitten loputtomasti. Minä päädyn mihin milloinkin. Englannin aakkosissa on vain 26 kirjainta, mutta ne riittävät romaaneihin. Shakespeare kuvailee niiden avulla maailmaa, jonka tunnistamme tänäänkin.

En ole koskaan halunnut olla monimutkaisen liukuhihnan osana, pieni ratas jossain koneistossa. Tästä johtuen tunsin vetoa kädentaitoihin. Tässä on suuri ero tehdastyön ja käsityön maailmojen välillä. Käsityöläinen, mestari, tietää alusta alkaen, mitä työstää, millä välineillä sen tekee, millaisia työkaluja ja osaamista milloinkin tarvitsee. Käsityöläinen käyttää työkaluja eikä koneita. Siinä tieto ja taito yhdistyvät. Käsityöläisen työssä korkea laatu on ensisijainen ja tärkein tavoite.

2012 kesällä Adam Thielen johdolla valmistettiin ”Buca Vas”, Somogyfajszin kylän laidalla Unkarin maaseudulla, metsässä. 24 vapaaehtoista, 5 päivää 600-1000 luvun tekniikka. Lopputulos oli 5 kg rautaa. Oli vapauttava tunne, kun poltettiin puuhiiltä, kerättiin luonnonmalmia, rakennettiin uuni ja poltettiin rautaa kuten esi-isämme ennen muinoin. Vain kuokka, kirves ja puhallin. Ihmiset yhteisönä yhdessä. Yhdistettynä voima ja osaaminen.

Haluan tuntea raudan, joka on vanha materiaali ja sen muokkaaminen perinteinen työ, lähes 5000 vuoden ikäinen.

Seppä – hänhän oli hiukan mystinen ihminen yhteisössä, olivat joskus pappeja, joskus lääkäreitäkin. Skotlannin Gretna Greenin kylän sepällä oli myös vihkimisoikeus. Sepät ovat valmistaneet shamaanien ja kuninkaiden koruja.

Rakastan tulta. Tuli ja vesi pystyy työstämään kaiken luonnollisen materiaalin.

Etsin epävarmassa maailmassa jotain alkuperäistä, perustaa. Minua kiinnostaa, mitä ennen on ajateltu raudasta, työstä. Mitä ihmiset tiesivät siihen aikaan tästä maailmasta?

Lapsena olin heiveröinen, ehkä tästä on peräisin halu tulla vahvaksi ”raudanlujaksi pojaksi”.

Nämä asiat yhdessä antavat minun tekemiini tuotteisiin tuntua ja tunnelmaa. Tekniikka on ikivanhaa, jossa voimia ei voi säästää. Muoto palvelee tehtävää. Suomalaistenkin tuntema puhdas muotokieli, vähemmän on enemmän periaate, ei salli kosiskelun ylivaltaa käytännöllisyyden kustannuksella. Annan tuotteille muodon ja ne muokkaavat minua. Yhdessä vaikutamme maailmaan pienenä osana, jotta kaikki olisi käsin kosketeltavaa, ihmisen kokoista.

Kaikella on syynsä, tehtävänsä ja seurauksensa. Taiteilijan tehtävä on luoda kytkös henkisen ja arkisen maailman välille. Jos tämä yhteys puuttuu niin silloin virtuoosi tekniikka ilmenee ilman todellista osaamista, ilman elämän tuomaa viisautta.